Lastensuojelun vaikuttavuus

Vaikuttavuuden ongelma

Sijaishuollon vaikuttavuuden määrittelyä vaikeuttaa se, ettei lastensuojelussa ole kansallisesti määriteltyjä vaikuttavuus-mittareita, eikä selvää käsitystä siitä, mitä vaikuttavuudella tarkoitetaan.

Vaikuttavuuden kentällä pitää erottaa toisistaan vaikutus ja vaikuttavuus. Vaikutuksella tarkoitetaan intervention seurauksia. Jos vaikutus ilmenee heti, kyseessä on välitön vaikutus. Pidemmän ajan vaikutus voidaan mitata pitkittäisseurannalla. Vaikuttavuuden määreenä ovat 1) mitä vaikutuksia on syntynyt, sekä 2) mikä toiminto sai ne aikaan.

Toisaalta monessa eri julkaisuissa on todettu, että vaikuttavuudessa kyse on siitä, missä määrin saavutetut tulokset ovat toteutetun intervention tuottamia.

Vaikuttavuus on myös osittain poliittisesti sidonnainen määre, koska se mitä sillä halutaan tietää ja mihin tarkoitukseen, on osittain riippuvainen poliittisesta päätöksenteosta.

Vaikuttavuuden määrittelyä hankaloittaa myös se, että se määritellään eri tavalla eri tutkimuskentillä. Sijaishuollon vaikuttavuuden määritelmissä on 2010-luvulla lähestytty lääketieteen määritelmää vaikuttavuudessa. Yhteiskuntatieteessä vaikuttavuus on myös tarkoittanut eri aikoina eri asioita.

Sijaishuollossa vaikuttavuutta ja vaikutusta on mitattu tutkimalla sijaishuollossa olleiden lasten koulutus- ja terveyseroja verrattuna valtaväestöön aikuisena yhteiskuntaluokkamittarin avulla. Markku Jahnukainen vertaili koulukotilasten tuloksia aikuisena valtaväestöön vastaavissa mittareissa ilman yhteiskuntaluokkamittaria. Tarja Heino ja Marianne Johnson ovat taas todenneet rekisteriaineistosta, ettei vaikuttavuutta voi mitata, ellei tiedetä alkuasetelmia.

Anneli Pohjolan mukaan yksilötasolla voidaan tarkastella tilannevaikuttavuutta ja kokonaisvaikuttavuutta. Tällöin vaikuttavuutta pyritään selvittämään intervention jo ollessa käynnissä tai sen loputtua. Sosiaalityössä ja lastensuojelussa intervention vaikuttavuus pitää pystyä myös ennakoimaan ja tekemään toiminnot niin, että ennakolta tiedetään mitä tehty toiminta tuottaa lapselle ja hänen perheelleen. Vaikuttavuuden ennakointi on keskeistä tulevaisuuden sosiaalityössä ja sen perusta on tutkimustietoon perustuvat päätökset.

Vaikuttavuuden ja vaikutuksen näkökulmat ja määritelmät ovat vaihdelleet sijaishuollon tutkimuksissa eri aikoina. Koska sijaishuollossa ei ole kansallisesti määriteltyä vaikuttavuuden määrettä, sekoittaa se myös vaikuttavuuden tutkimusta. Se, mikä 1990-luvulla käsitettiin vielä vaikuttavuudeksi, on 2000-luvulla määritelty tulokseksi. 2010-luvulla vaikuttavuus sijaishuollossa on määritelty tieteellisesti todennetuksi näytöksi siitä, miten ja mikä intervention instrumentti vaikuttaa asiakkaaseen.

Yhtenä ongelmana on lisäksi se, että sosiaalitieteessä ei liioin ole perinteitä vaikuttavuuden tutkimiselle. Varsinaisesti vasta 2010-luvulla sosiaalityössä on alkanut olla kiinnostunut vaikuttavuudesta. Marketta Rajavaara on tiivistänyt, että vaikuttavuus rakentuu tavoitteellisesta pyrkimyksestä saada haluttu muutos tarkoin määriteltyyn ongelmaan ja se pystytään mittaamaan.

Sosiaalitieteessä on myös erilaisia koulukuntia, mitkä vaikeuttavat vaikuttavuuden löytymiseen. Ainakin niitä on kaksi. Yksilölliseen sosiaalipolitiikkaan ja sosiaalityöhön uskovat näkevät, että vaikuttavuuden ja siihen liittyvät prosessit ovat niin monimutkaisia, että vaikuttavuutta ei voida tarkkaan paikantaa tai todentaa.

Järjestelmälliseen ja standardiin sosiaalityöhön ajattelevat, että vaikuttavuus voidaan paikantaa, vaikkakin sen on haastavaa ja moniulotteista.

Vaikuttavuuden tutkimuksen kentällä olisi myös tärkeätä erottaa tuloksellisuus ja vaikuttavuus. Tuloksellisuudella on kuvattu sosiaalityössä aikaisemmin mitä muutosta asiakkaassa on saatu aikaiseksi, mutta nykyisen tutkimuksen valossa tarkasteltuna on nähty, että tuloksellisuus ei ole oikea termi mittaamaan lastensuojelussa työtä eikä se kerro vaikuttavuudesta mitään.

Vaikuttavuus sijaishuollon sosiaalityössä liittyy näyttöön perustuvaan käytäntöön (evidence-based social work), jonka lähtökohtana on, että interventiot ja työmenetelmät ovat epämääräisiä ja satunnaisia, mikäli ne eivät perustu systemaattisesti tuotettuun tieteelliseen näyttöön.

Vaikuttavuuden arviointi perustuu syy-seuraussuhteen paikantamiseen - siihen, mikä vaikuttaa mihinkin, milloin, miten ja millä edellytyksillä. Vaikuttavuus keskittyy selityksiin siitä, mitkä tekijät aiheuttavat syy-seuraussuhteita. Vaikuttavuus voi olla positiivista, neutraalia, negatiivista tai kaikkia samanaikaisesti. Vaikuttavuus keskittyy selityksiin siitä, miksi interventio tuottaa tuloksen ja mikä intervention tekijä sen aiheuttaa. Vaikuttavuutta voidaan parhaiten mitata mittareilla ja sen pitää perustua näyttöön.

Sosiaalityössä ja lastensuojelussa käytössä on eri toimintamalleja eli interventioita ja instrumentteja, joilla pyritään ratkaisemaan haluttu ongelma. Vaikuttavuutta on rakenteellisessa sosiaalityössä, jolloin sen on yhteiskunnallista ja se voidaan paikantaa mittaavan palvelujärjestelmän taloudellista puolta sekä panos-tuotos-rakenteita. Yksinään panos-tuotos-mallin vaikuttavuuden mittaaminen ei kuitenkaan ole kovin relevanttia, sillä se mittaa vain pientä osa-aluetta.

Sirkka Rousu on nostanut esiin, että on myös eettisesti velvoittavaa, että vaikuttavuus tiedetään ja pystytään kertomaan asiakkaalle sekä yhteiskunnalle, koska asiakkaat ovat sosioekonomisesti kaikkein heikoimmissa asemassa olevia ihmisiä ja lastensuojelulle kuuluu selon-tekovelvollisuus asiakkaita ja yhteiskuntaa kohtaan.

Ajatus on, että verorahoilla tuotettua tai tilattua palvelua pitää voida tarkastella kunnittain avoimesti, ja Sirkka Rousun mukaan sosiaalityö on myös tilivelvollinen asiakkaalle ja myös kuntalaisille työstään, koska käyttävät julkista valtaa sekä rahaa ja nämä ovat yksi tärkeä syy, miksi sosiaalityön pitää olla vaikuttavaa ja tutkimukseen perustuvaa.

Sirkka Rousu toteaa vaikuttavuuden olevan tuloksellista lastensuojelutyötä, jossa apu kohdennetaan sosiaalityön menetelmin oikea-aikaisesti ja oikein määriteltynä. Sosiaalityö perustuu tutkittuun tietoon ja vaikuttavuus on osa sosiaalityön ammattitaitoa.

Vaikuttavuus on kuitenkin yksi tärkeimmistä tulevaisuuden sosiaalityön instrumenteista, joka myös lisää sosiaalityön professionaalista työnkuvaa. Rakenteellisesti se on osa taloudellista tarkastelua ja lähellä panos-tuotos osa-aluetta, jossa palvelut kohdennetaan tehokkaasti sekä oikein ja investoinnit kohdentuvat taloudellisesti halutulla tavalla. Yksilötasolla tarkasteltuna vaikuttavuus tuottaa asiakkaalle toivotun tuloksen, jota voidaan mitata.

Sosiaalityössä vaikuttavuuden paikantaminen on osoittautunut haastavaksi ja moniulotteiseksi, mikä osaltaan näkyy myös siinä, että sillä ei ole tarkkaa määrittelyä. Asiakkaiden elämäntilanteet, sosiaalinen ympäristö sekä yksilölliset ominaisuudet ovat aina yksilöllisiä ja ei ole mahdollista täysin tutkia mikä vaikuttaa mihin ja paikantaa tarkkaa syy-seuraus ratkaisua. ■

Joni Lähteenmäki

sosiaalityöntekijä, VTM

Lähteet:

Dahler-Larsen, Peter (2005) Vaikuttavuuden arviointi. Helsinki: Stakes.

Heino, Tarja & Johnson, Marianne (2010) Huostassa olleet lapset nuorina aikuisina. Kirjassa Ulla Hämäläinen ja Olli Kangas (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimus-osasto.

Jahnukainen, Markku (2004) Koulukodissa ja koulukodin jälkeen: vuosina 1996 ja 2000 valtion koulukodeista kotiutettujen nuorten koulukotikokemukset ja jälkiseuranta vuoteen 2002. Helsinki: Stakes.

Korteniemi, Pertti & Kotiranta, Tuija & Kivipelto, Minna (2012) Kokemuksia sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin toteuttamisesta. Kriittisiä kohtia ja kehittämistarpeita. Teoksessa: Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Väyrynen, Sanna (toim.) Sosiaalityön vaikuttavuus. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 89-115.

Rajavaara, Marketta (2007) Vaikuttavuusyhteiskunta: Sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Raunio, Kyösti (2010) Onko näyttöön perustuvalla käytännöllä tulevaisuutta sosiaalipalveluissa? Janus vol. 18 (4) 2010, 387-395.

Rousu, Sirkka (2007) Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa: Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi. Helsinki: Suomen kuntaliitto.

Julkaistu Talentian lastensuojelun 30-päivää julkaisussa:

https://talentia.e-julkaisu.com/2019/30paivaa/#page=1